Fiiliksiä ensimmäiseltä viikolta

 Nyt on reilu viikko oltu täällä Belgiassa. Suoritan molemmat, sekä kirran että kotihoidon harjoittelut Genkissä, noin 66 000 asukkaan kaupungissa koillis-Belgiassa. Lauantaiaamuna lennettiin siis Helsingistä Brysseliin ja sieltä junalla Genkiin. Asutaan eläköityneen pariskunnan luona. Meillä oli hieman vaikeuksia saada majapaikkaa vaihdon ajaksi, mutta koulun kautta järjestyi paikka hostpariskunnan luona. Pariskunta on ottanut meidät erittäin hyvin vastaan, ovat todella vieraanvaraisia, ja joka ilta meitä odottaa täällä lämmin ruoka, joka sisältyy vuokraan. Ei siis valittamista täyshoidosta, vähän kuin asuisi isovanhemmillaan. Talo on todella iso, ja meillä on toisen vaihtarin kanssa omat makuuhuoneet ja jaettu vessa sekä kylpyhuone.

  

Maanantaiaamuna käytiin tutustumassa sairaalalla. Meillä oli aluksi infotilaisuus auditoriossa, jonka jälkeen mentiin käymään leikkausosaston sisäänkäynnin luona. Valitettavasti emme päässeet tarkemmin tutustumaan leikkausosastoon, koska henkilökunnalla oli sen verran kiirettä. Samana päivänä käytiin tutustumassa myös kotihoitoon. Lähdin toisen vaihtarin mukaan tutustumaan yksikköön, vaikka aloitankin  kyseisen harjoittelun vasta marraskuulla, ja yksikkö tulee olemaan eri. Oli kuitenkin mielenkiintoista kuulla, minkälaista kotihoito on täällä Belgiassa, niin tietää varautua kun kyseinen harjoittelu alkaa. Käytiin samana päivänä myös tutustumassa kouluun ja täyteltiin joitain papereita harkkaa varten. Pari paikallista opiskelijaa auttoi myös tekemään tunnukset sairaalaharjoittelua.

Tiistaina oli lääkärintarkastus Hasseltissa. Katsottiin, onko meillä hepatiittirokotus ja kysyttiin myös koronarokotteista, todistusta ei kylläkään pyydetty. Meidän piti tehdä myös tuberkuloositesti. Odotin, että kyseessä olisi ollut ysköstesti, mutta se olikin pistos ihon sisään, ja aluetta piti tarkkailla kolme päivää. Lisäksi otettiin yhteen putkeen verta. Lääkärikäynnin jälkeen shoppailtiin Hasseltissa. Kaupunki on melko pieni, mutta siellä oli paljon kauppoja ja Genkistä sinne pääsee kätevästi bussilla.

Keskiviikkona alkoi sitten harjoittelu leikkausosastolla. Sairaala on hyvin iso, suurin Limburgin provinssin alueella, joten oli vähän hankalaa löytää oikeaan paikkaan. Tähän mennessä olen päässyt näkemään erilaisia toimenpiteitä, mm. pari ohitusleikkausta, välilevytyräleikkausta ja polven tekonivelleikkausta. Anestesiahoitajan kanssa olen myös harjoitellut lääkkeiden valmistusta. Koska kirran kurssista on aikaa jo puoli vuotta, on moni asia jo unohtunut, mutta yllättävän nopeasti ne kuitenkin palautuvat mieleen. Hankaluuksia on tuottanut myös kieli. Hoitajat ja lääkärit puhuvat hollantia keskenään, ja on vaikeaa kun keskusteluihin ei pysyt osallistumaan. Englanniksi kommunikointi sujuu arkielämässä ihan hyvin, mutta ammattisanasto ei ole kovin vahva, ja sen vuoksi oppiminen vie enemmän aikaa kuin suomeksi. Ja välillä on turhauttavaa kun ei pysty sanomaan asiaa siten kuin haluaisi. Onneksi ihmiset ovat olleet täällä ymmärtäväisiä ja ottaneet hyvin vastaan.