Harjoittelun päättyminen ja paluu Suomeen

Suomeen on tässä juuri kotiuduttu ja parin kuukauden harjoitteluvaihto on nyt takana. Tuntuu uskomattomalta, miten nopeasti aika menee, juurihan sitä oltiin valmistautumassa lähtemään vaihtoon. Loppuaikana olin aika paljon kipeänä ja loppujen lopuksi kotihoidon neljän viikon harjoittelusta tuli tehtyä vain kolme vajaata viikkoa. Vaihtoon lähteminen oli todella jännittävää, koska se oli hyppy tuntemattomaan, sillä kaikki mitä oli edessäpäin, oli uutta ja jännittävää.

Ennen harjoittelujen alkamista meillä oli muutama päivä vapaata, mikä oli mukavaa, koska ehdittiin rauhassa tutustua kaupunkiin ja hostpariskuntaan sekä heidän lähipiiriinsä. Varsinkin ensimmäisillä viikoilla tuntui, että paljon uutta tapahtui kerralla. Hotparilla oli viisi aikuista lasta, jotka tavattiin heti seuraavana päivänä, kun oltiin tultu Belgiaan. Samana päivänä pariskunta vei meidät brunssille tulomme kunniaksi ja tavattiin heidän ystäviään. Aluksi tuntui aika vaikealta alkaa puhumaan englantia pitkästä aikaa, mutta nopeasti siihen kuitenkin tottui, varsinkin siinä vaiheessa kun aloitti työt, jolloin kieltä tuli puhuttua jatkuvasti. 

Aloitin harjoittelun leikkausosastolla ja se oli samaan aikaan todella mielenkiintoista mutta myös jännittävää, sillä kaikki mitä leikkausosastolla tapahtuu, on hyvin tarkkaa eikä itsellä ollut kovinkaan paljoa kokemusta sairaalassa tapahtuvasta hoitotyöstä. Kommunikointia hankaloitti myös se, ettei osannut paikallista kieltä kuin muutaman sanan, ja varsinkin kiireisinä päivinä sitä yritti vain pysyä poissa tieltä. 

Asioita, mitä ensimmäisen harkan aikana pääsin tekemään oli leikkausvalmistelut, kuten potilaan monitorointi ja nukuttaminen, leikkausasentoon laittaminen, lääkkeiden valmistelu sekä steriilien pöytien teko. Leikkausten aikana yleensä joko katsoin leikkausta sekä täytin salissa olevia kärryjä puuttuvista tavaroista. Muutamia kertoja puin itsekin steriilit vaatteet ja pääsin avustamaan hieman ompeluvaiheessa. Yhtenä päivänä olin myös harjoittelemassa kanylointia leikkaukseen tuleville potilaille ja viimeisenä päivänä olin heräämössä. Siellä huolehdittiin potilaiden peruselintoiminnoista ja varsinkin kivunhoito korostui tässä vaiheessa. Elintoiminnoista sekä potilaan ilmeistä ja eleistä pystyy melko hyvin päättelemään, kuinka kivulias potilas on, mutta. yleensä potilaalta pystyy myös kysymään kivusta, jos hän on tarpeeksi hereillä leikkauksen jälkeen. Annettiinkin sitten potilaille kipulääkettä ja varmistettiin hyvä asento sekä laitettiin tarpeen mukaan leikkaushaavalle kylmäpakkaus. Leikkaussaliharjoittelu oli hyvin opettavainen. Pääsin hyvin näkemään leikkauksiin liittyvät vaiheet ja katsomalla leikkauksia opin paljon ihmisen anatomiasta. 

Kotihoidon harjoittelu alkoi sitten seuraavalla viikolla leikkaussaliharjoittelun päätyttyä. Ohjaajani tuli hakemaan päivittäin kotoa ja vei päivän lopuksi aina takaisin kotiin. Kotihoidossa työvuorot oli jaettu neljään tuntiin. Aamuvuoro oli n. 8-12, iltavuoro 17-21 ja iltapäivävuorot joko 12.30-16.30 tai 13-17. Yleensä tein joko aamu- ja iltavuoron tai aamu- ja iltapäivävuoron päivästä riippuen. Asiakkaiden hoidossa oli paljon samaa kuin Suomessakin. Aamuisin oli paljon pesuissa avustamista, lääkkeidenjakoa ja lääkkeidenantoa, haavahoitoa, tukisukkien laittoa sekä insuliinien pistämistä. Olin myös pari kertaa ohjaajan mukana ottamassa verikokeita lääkärintalolla, sillä kotihoito kävi aina kerran viikossa ottamassa verikokeita siellä. Iltapäivävuoroissa oli muun muassa hepariinipistosten antamista ja wc-käynneissä avustamista. Iltavuoroissa oli pesuja, lääkkeiden antamista ja tukisukkien ottamista pois, joskus myös insuliinien pistämistä. Usein iltavuoroissa asiakasmäärä oli tuplasti enemmän aamuvuoroihin verrattuna, mutta tällöin käynnit asiakkaiden luona olivat lyhyempiä.

Se, mitä eroja kotihoidolla oli Suomeen verrattuna oli muun muassa potilaiden ikä ja se, että kotihoito kävi myös kehitysvammaisten hoitokodissa hoitamassa muutaman asukkaan. Monet asiakkaista vaikuttivat melko hyväkuntoisilta ja epäilen, että Suomessa ei heille kotihoitoa olisi edes myönnetty. Esimerkiksi käytiin hoitamassa leikkauksesta kotiutuneiden leikkaushaavaa, vaihdettiin laput ja katsottiin, miten haavat ovat lähteneet parantumaan. Asiakkaat saattoivat siis olla minkä ikäisiä tahansa. Harmitti hieman, että poissaoloja tuli tästä harkasta niin paljon ja meillä jäi muun muassa väliarviointi tekemättä. Sen avulla harjoittelu olisi onnistunut vielä paremmin ja olisi voitu yhdessä ohjaajan kanssa paremmin keskustella, mitä asioita tulisi kehittää vielä loppuharjoittelun aikana. Ohjaajani oli todella mukava ja harjoittelusta jäi silti ihan hyvä fiilis siitäkin huolimatta, ettei siitä saanut niin paljon irti kuin olisin halunnut.

Harjoittelu oli kokemuksena avartava ja omaa kielitaitoa tuli testattua käytännön työelämässä. Genk on melko pieni kaupunki itäisessä Belgiassa, mutta silti sieltä pääsi kätevästi liikkumaan julkisilla eri kaupunkeihin ja myös eri maihin. Muutenkin julkinen liikenne toimii hyvin Belgian ja Hollannin alueella. Reissun aikana tulikin käytyä muutaman kerran Brysselissä ja Hollannin puolella muun muassa Rotterdamissa ja Maastrichtissa. Kerran käytiin myös Saksan puolella Kölnissä. Reissun aikana opin, miten tärkeää belgialaisille ovat jalkapallo, ranskalaiset, vohvelit ja suklaa sekä sen, miten vieraanvaraisia ja avoimen ystävällisiä ihmiset siellä ovat. Ihmiset tekevät töitä kovasti, mutta samaan aikaan ollessaan vapaalla, siitä otetaan kaikki irti ja osataan myös nauttia elämästä. Vaikka lähteminen olikin hieman pelottavaa, en kadu kokemusta siellä ja uskon, että tulen matkustamaan sinne vielä myöhemmin tulevaisuudessa.

Kokemus oli varmasti rikkaampi myös sen vuoksi, että asui hostien luona. Se jännitti jonkin verran etukäteen, koska ei ollut tietoa, millaiseen paikkaan tulee päätymään ja ajatus siitä, että asuu pari kuukautta toisten luona, tuntui oudolta. Jälkikäteen ajateltuna uskon, että kokemus ei olisi ollut yhtä antoisa. Asumalla toisten luona tulee kuitenkin paremmin koettu paikallinen kulttuuri ja esimerkiksi paikallisilta saa hyviä vinkkejä ja suosituksia esimerkiksi siitä, minne kannattaa matkustaa. Hostit toimivat myös paikallisena turvaverkostona, jos jotakin sattuu. Meillä vuokraan sisältyi myös kaikki ruuat ja tuntuikin aika ylelliseltä, koska kertaakaan ei töiden jälkeen tarvinnut alkaa kokkailemaan, ja iltaisin meitä aina odotti lämmin ruoka. Suosittelenkin jokaisella vaihtoon lähtöä harkitsevalle, että ehdottomasti kannattaa lähteä. Lisäksi suosittelen myös hostien luona asumista. Etukäteen itselläni oli siitä hieman ennakkoluuloja, mutta kokemuksen perusteella voin sanoa, että sen ansiosta vaihdosta tuli vieläkin mieleenpainuvampi, antoisampi ja rikkaampi kokemus.